17. joulukuuta 2011

Kun ihminen tulee vanhaksi, kaikki haalistuu ja pölyyntyy: esineet, muistot ja mielikuvat. Koulun joulujuhliin käherrettiin tukka piippasaksilla, jotka kuumennettiin heittiön hellan päällä. Pipareiden tuoksu sekoittui kärventyneiden hiusten hajuun. Kohta ei tule koskaan.

16. joulukuuta 2011

Ihminen, joka narisee puhuessaan, kuvittelee olevansa tärkeä. Hän ei ole kylmä eikä palava, vaan penseä. Elämättömyys narisee hänessä. Ylimielisyys on synneistä suurin. Se menee yli mielen. Ihminen on yksin; yksin hän syntyy, yksin kuolee. Tämä on tiedoista tärkein. Mutta yksikään ihminen ei ole saari. Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja siksi kellot soivat meille kaikille. Memento mori.

5. joulukuuta 2011

Miksi linnut eivät koskaan putoa kuolleina taivaalta maahan, kysyy lapsi. Engla on nähnyt yhden: Lokki putosi kivenä pihalle, kun veli kuoli. Kun minun veljeni kuoli, tiainen jätti keittiön ikkunalaudalle mustan sulan. Kunpa edes tuska olisi tuskaa kuin puhjennut silmä. Epätoivo epätoivoa kuin tulitikkua odottava bensiinilätäkkö.

 

1. joukukuuta 2011

Kynttilän ympärille leviää joulupimeys: ilo ja riemu, haikeus, odotus ja epäröinti. Sumu ei ole minun vallassani; kaikkien kyynelet yhtä suolaisia. Jos en olisi syntynyt, olisinko kuollut?