Kynttilän ympärille leviää joulupimeys: ilo ja riemu, haikeus, odotus ja epäröinti. Sumu ei ole minun vallassani; kaikkien kyynelet yhtä suolaisia. Jos en olisi syntynyt, olisinko kuollut?
Kenellä paljon on, hänelle lisää annetaan. On helppo kuvitella, että oma valhe on todempi kuin toisen totuus. Eihän ihmisen totuudessa toista koetinkiveä ole kuin toinen ihminen. Kypsymiseen tarvitaan rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Aikaa, jota ei ole.
Metsästä kuuluu pieniä kapinallisia iskuja. Oravat riitelevät. Aurinko on ohut, harmaantorjuva pilvikalvo. Ilmassa haisee sota. Olen luvannut lapsille, etten koskaan enää leikkaa tukkaani.
Marrasnauru kaikuu mäntyjen latvassa. Liejunmustat pellot ilkkuvat. Ne riemuitsevat uuden kevään tuloa. Minut valtaa hitaus ja epäröinti. Päättämättömyys katsoo mustasta ikkunasta.
Hoosianna ei aukaise porttia minulle. Kun vedän oven kiinni, että lapsi saisi nukkua, peukalo jää saranapuolen rakoon. Kynsi täyttyy kuolleesta verestä ja kimoilee.
