21. joulukuuta 2011

Hämärässä epävarmuudessaan taivas ei kykene päättämään sataisiko vettä vai lunta. Räntä ankeuttaa metsän ja pellon. Kurainen joki kiemurtelee läpi maiseman. Jos elämä on ihmiselle pyhä, hän ei voi hyväksyä sotaa. Ketään ei tapeta vain vähän. Jokaisen on löydettävä itse oma armonsa yksinäisyydestä valuvasta ikuisuudesta, joka on muodoton ja ominaisuuksia vailla.

13. joulukuuta 2011

Tänään pesen pyykkiä. Vuosikymmeniä siten tein sinisen arkun täyteen kapioita. Kun ripustan brodeeratun tyynyliinan kuivumaan, se hapertuu käsiini kuin hämähäkin seitti. Kaatumaisillaan tuuleen nojaava lato soi hiljaa. Taivaalta katsoo kuu, kalpea kuin toipilas, silmien alla pilvien mustat varjot. Kuu hajoaa palasiksi ja niihin piirtyvät kartta ja vanhan miehen kasvot.

5. joulukuuta 2011

Miksi linnut eivät koskaan putoa kuolleina taivaalta maahan, kysyy lapsi. Engla on nähnyt yhden: Lokki putosi kivenä pihalle, kun veli kuoli. Kun minun veljeni kuoli, tiainen jätti keittiön ikkunalaudalle mustan sulan. Kunpa edes tuska olisi tuskaa kuin puhjennut silmä. Epätoivo epätoivoa kuin tulitikkua odottava bensiinilätäkkö.