13. joulukuuta 2011
Tänään pesen pyykkiä. Vuosikymmeniä siten tein sinisen arkun täyteen kapioita. Kun ripustan brodeeratun tyynyliinan kuivumaan, se hapertuu käsiini kuin hämähäkin seitti. Kaatumaisillaan tuuleen nojaava lato soi hiljaa. Taivaalta katsoo kuu, kalpea kuin toipilas, silmien alla pilvien mustat varjot. Kuu hajoaa palasiksi ja niihin piirtyvät kartta ja vanhan miehen kasvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti