Ihminen, joka narisee puhuessaan, kuvittelee olevansa tärkeä. Hän ei ole kylmä eikä palava, vaan penseä. Elämättömyys narisee hänessä. Ylimielisyys on synneistä suurin. Se menee yli mielen. Ihminen on yksin; yksin hän syntyy, yksin kuolee. Tämä on tiedoista tärkein. Mutta yksikään ihminen ei ole saari. Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja siksi kellot soivat meille kaikille. Memento mori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti