Ikuisuus karkaa käsistämme. Tuuli on täynnä hulluutta. Poika syntyi valoon kapaloituna, pojanpoika syysaurinkoon puettuna. On elettävä niin kuin ei koskaan kuolisi. Suurin salaisuus on, että mitään salaisuutta ei ole. Minun silmässäni on noidansiru. Taivas täynnä kuita, pilvet vihaisen värisiä. ”Niin näkymätön kuin ikuisuus onkin me katselemme sitä.”
Ilman yhtä sanaa pimeys muuttuu myrskyksi. Susi vaanii saalistaan. Lepakot nukkuvat päät alaspäin. Enkeli seisoo ja katsoo minua otsa kurtussa. Liike on lakannut. Meitä odottaa tulevaisuus, joka ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme. Raha aikoo ryöstää myös lapsemme aina seitsemänteen polveen asti. Yksin minun tahdostani ei maailma pelastu eivätkä kivet liiku.
