perjantai 9. joulukuuta 2011

10. joulukuuta 2011

Ikuisuus karkaa käsistämme. Tuuli on täynnä hulluutta. Poika syntyi valoon kapaloituna, pojanpoika syysaurinkoon puettuna. On elettävä niin kuin ei koskaan kuolisi. Suurin salaisuus on, että mitään salaisuutta ei ole. Minun silmässäni on noidansiru. Taivas täynnä kuita, pilvet vihaisen värisiä. ”Niin näkymätön kuin ikuisuus onkin me katselemme sitä.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti